Luuseri!!!

Kyllä sitä osaa hienosti tehdä elämästään huonolaatuista. Olen siis vaan lihonut viime vuoden loppupuoliskolta! Näemmä oon kirjottanu viimeksi syyskuussa :) Tässä on ollukin kaikenlaista jyystöö josta ois voinu kirjottaa. Olen kierrellyt koiranäyttelyissä, koiruudet on pärjänny hyvin, varsinkin Ara on vetäny jo 2 sertiä! Rexikin oli jo PU2 ja varasertin nappas. Eli ei huonot oo koirat ollenkaan. Minulla on muuten kolmaskin koiruli jo, Kira. Kira täytti just 5kk, on sellainen virkeä otus.

Arvatkaa mikä on minun tämän hetkinen tilanne kropan suhteen! Kroppa on täysin jumissa ja oikeessa kädessä tenniskyynärpää. Oon siis laukannu fysipterapiassa joka on kyllä ollu aivan mahtavaa. Lääkäri ja fyssari kehoittivat kumpikin että tekisin elämäntapa muutoksen... On varmasti aiheellista. Kun fyssari paino eka kertaa minun selkää, ei lihakset joustanu yhtään, kyllä se älähti! Muutaman kerran on maininnu et miten on mahdollista että ihminen on päästäny ittesä noin huonoon kuntoon, ku purukalustokin on aivan pinkee. Helposti? Minähän alkukeväästä lopetin sählyhommatkin, joten liikuntana on ollu ainoastaan koiruleiden kaa kävelylenkit. Onneksi tilanne on alkanu vähän laukeamaan, mutta paljon on kotitreeniä tehtävänä.

Autoon on tullu kilometrejä vaikka kuinka paljon. Kenties se autolla ajelu on yks osatekijä paikkojen jumahtamiseen, tiiä sitten. Nyt alkaa hieman paikat irtoilla, mutta kyllä vaatii vielä työtä päästä kuntoon! Entäs kilot sitten, niitä on vaan tullu lisää, en varmaan ikuna oo painanu näin paljon (hävettäääääää). Oma moka mikä moka, mutta ku en saa aikaseksi tehdä asialle mitään, olen siis LUUSERI! Jeps, näin on! Nyt ois todella aihetta ottaa itteään niskasta kiinni ja antaa kiloille kyytiä. Oikea nilkkakin on aina aivan turvoksissa :( Mutta voi, voi ja vali vali, sitä saa mitä tilaa!

Mitäs muuta? Aika menee siivillä, koirien kaa harrastaessa. Onkohan kellään samanlaista ongelmaa kuin minulla. Minusta meidän mäyris on todella hyvä, siis menee verijälkeä tosi kauniisti ja varmasti, on jo tutustunu kettuunkin vähän. Terveen olonen koira, lihaksikas ja siis pärjänny näyttelyssäkin. Minua hieman harmittaa sen puolesta, minulla kun menee aika nuitten sakuneitojen kanssa. Jotenkin tuntuu että Rex ansaitsis kyllä kodin jossa se saisi olla jonkun lellikki, mut et sen kaa kuitenkin tehtäs jotain. Rex tykkää ihmisistä ja kiipeekin yöksi viekkuun nukkumaan. Pakkasilla kaivautuu tiukasti peiton alle. Oon kyllä miettiny et kyselisin oisko joku kiinnostunu tuollaisesta rakkaus pakkauksesta. On sillä huonojakin puolia, koiralla siis. Aralla ku oli juoksut ni Rex oli aika pinkeenä sen perässä, siis hormoonitkin hyrrää ukolla hyvin. Yksi yö oli kyllä lähellä etten kastroinu sitä aivan itse, ei yhtään meinannu hermot mennä... Minäpä koetan laittaa siitä kuvia, jos osaan ;) Jos joku tuntee että ois hänen koira ni eiku pistä infoa tänne! Ai niin ja kun se on mäykky, se saattaa pissiä sisälle jos hän sattuu loukkaantumaan palvelijalle (minulle). Eikä voi asustaa ku maalla, yksin jäädessään saattaa pitää ääntä ;)

Ara on minun kaunotar, Kira on enemmän isännän mieleen. Kummatkin menee hienosti jälki- ja hakutreeneissä, tasojensa mukaan. Enemmän on tehty metsäjälkee, nyt ollaan harjoiteltu jo peltojälkeekin. Ara yllätti minut totaalisesti Hyvinkään näyttelyssä, reagoi niin voimakkaasti maalimieheen kun oltiin kattomassa rohkeuskoetta. Ara kyllä säikäyttikin minut. Tavallisesti sen kanssa saa mennä näyttelyalueella aika löysällä hihnalla, ei se kauheesti välitä muista koirista. Nyt se haukku hampaat irvessä ja kisko kohti maalimiestä ku se juoksi ja käyttäyty uhkaavasti, meinas karata ku en osannu ollenkaan varautua, olin aina pitäny sitä niin nössönä... Nyt puhkuisin intoo käydä testaamassa koiran mahdollisuutta suojeluun. Olin sunnuntaina kattomassa IPO kisoja, ne on kyllä mielenkiintoisia. Koirat oli kyllä mahtavia ja ne seuraamiset todella taitavia ja kauniita katsoa, nam.

Tilasin tänään muuten agility esteitä kotiin, alan treenaamaan sitä koirille. Pidän sitä sellasena hauskuutena jonka kautta opettaa käskyjä paremmiksi. Aika näyttää. Isäntää olen pyytänyt tekemään A-esteen, hyppyeste minulla jo onkin. Varmaan huomaatte mikä minun maailmaa pyörittää, jeps, koirat ja vielä kerran koirat. No kyllä lapsetkin saa vipinää aikaan. Tytär ku oli töissä kotoa käsin ni sai ainakin kuskata. On se muuten kova likka liikkumaan. Saatoin viedä sen töihin aamulla, otti pyörän kyytiin. Sit se töitten jälkeen kävi salilla ja pyöräili kotiin, noin 28km. Jäis minulta tekemättä!

Entäs poika sitten. Valmistu keväällä, haki kouluun uudestaan ja pääsi. Ensin se oli menossa toiselle paikkakunnalle, Iisalmeen, sanoi asunnon irti jne. No sitten kun asuntoa oli käyty katsomassa, tuli päätös että pääseekin Kuopioon kouluun. Ei siinä mitään, nyt siis asunnon ettimistä Kuopiosta, argh... Entinen asunto ois kuitenkin ollu niin hyvä. No, huomenna mennään kurkkaamaan yhtä asuntoa, jospa se ois hyvä. Käyn samalla kampaajalla, hiukset leikataan ja värjätään, kulmat muotoillaan ja värjätään, ripsiinkin tulee väriä. Pitää vähän ees yrittää kaunistautua ku pe ois karaoke kisa. Juu, edelleen hoilaillaan. Käytiin kaverin kaa esiintymässä lauantaina, Impi ja Lempi iski 10 vuotishääpäiville. Oli kyllä kiva keikka ja mahtava yleisö. Emäntä oli niin mahtavasti toiminnassa mukana (pyysi meitä). Pihaan ku ajettiin ni kauhisteli että mitä ne nuo akat tänne tuli, aina ne pakkautuu joka paikkaan :) Siis ollaan kaks mummoa, härskiä sellasta!

Mutta miepä rupean kurkkaamaan osaisinko laittaa kuvia ja sitten nukkumaan!