Tosi järkevä otsikko, mutta olo on tuommonen, minkäs teet!!! Tässä on viime kirjotuksen jälkeen kerenny taas tapahtua vaikka sun mitä. Kauhein tapahtuma oli viime viikon sunnuntaina, isoveli sai sydänkohtauksen. Jotenkin otti se sunnuntai kyllä koville... Ensinnäkin nuorin veljeni sai pienen tukoksen aivoihin syksyllä, keskimmäisellä veljelläni on ongelmia polvensa kanssa, mille ei tehdä mitään kun kukaan ei tiedä mitä sille voi tehdä. No sillä turpos viikko sitten lauantaina oikea käsi kaksin kertaiseksi ja eiku sairaalaan. Mitään selittävää ei oikein löytyny. No keskiviikkona kertoivat että nähtävästi jokin painaa hermoja kaulalla, mutta sille ei tehdä mitään ellei ala tulemaan pyörtymisiä ja sellasta muuta kivaa. Ja sen polven kipuilun takia on selkä jymähtäny hällä totaalisesti tukkoon. Ja tosiaan sit su isoveli sairaalaan. Isoveli on päässy jo pois ja voi ihan hyvin, pallolaajennuksen tekivät sillo sunnuntaina. Hyvältä vaikuttaa, toivottavasti en mie saa mitään kummallisia kohtauksia. Näillä näkymin ainoastaan flunssan prkl vaivaa, argh (onneksi on kaiken tämän rinnalla pikku juttu). To ja pe ois työvuoroja, saa nähä mikä on tilanne sillon. Huomenna mennään tekemään opparia ja ke on koulua.

Viikonloppuna ois sitten ne tyttären joukkueen pudotuspelit Kontiolahdella, menen mukaan jännittämään ja varmasti joudun töihinkin! Samaan aikaan ois hautajaiset joihin minua pyydettiin laulamaan, mieheni kummisetä kuoli viikko sitten maanantaina. En voi revetä kahteen paikkaan ja toisaalta oon ollu niin vähän tekemisissä hänen kanssaan että valinta oli selvä. Ja tytär tarttee kuskin, ei pääse millään linjurilla sinne pelipaikalle. Jos hautajaiset ois ollu aikasemmin aamulla, olisin mennyt laulamaan, mutta alkuaika on just sama, klo 14. Ajattelin sitä Petri Laaksosen  Ota hänet vastaan kappaletta. Minua hieman ärsytti ku eivät muuten voineet kysyä suoraan minulta, vaan isäntä toi viestiä asiasta.Vaikka pitänee aina muistaa että kun läheinen kuolee, ei ajatus oo aina ihan kohillaan!

Me oltiin ennen paljonkin tekemisissä tuon porukan kanssa (siis vainajan pojan ja hänen vaimonsa), mutta nykyään ei. Mistä syystä, no en oikein tiiä!?!?! Yritin sitä kerran kysyä, mutta en tullu hullua hurskaammaksi. No ei siinä mitään. Kerran pyysin tätä miestä kurkkaamaan meidän antenni juttua, kun ei saatu näkyviin tv:hen kanavia. Hän oli just sillo kaupungissa käymässä ja lupasi tulla kun kotiutuu... On tainnu olla pitkä reissu ku siitä alkaa olla yli kolme kuukautta ;) No eihän sitä pakko oo tulla auttamaan, mutta ois toki voinu suoraan sannoo ettei kiinnosta. Mutta taijan kuitenkin olla hieman pitkävihainen?! Niin ja ei me kelvattu enää heidän synttäribileisiinkin, me taijetaan olla out :) Eipä paljo paina minua tai miestäni, tervehditään ku tavataan, mutta minun puolesta saavat olla aivan rauhassa tästä lähtien, ei sitä väkisin kehtoo ihteään työntää kaveriksi jos toista ei kiinnosta!

Kerran muute mietin tuota ystävä asiaa, kuka on ystäväni. Päädyin lopputulokseen MIEHENI on paras ystäväni. Hänelle voi turvallisesti kiukutella tai sanoa negatiivisiakin asioita pelkäämättä että se on sitten moro. Mites muilla? Minulla on paljon ystäviä joiden kanssa voi parantaa maailmaa ja pitää hauskaa, mutta ystävä jonka kanssa voi todella olla oma ittensä, rupee lukumäärä karsiutumaan! Harmittaa suunnattomasti että jotkut ystävistä on vaan jääny ku on muuttanu kauemmas, miksi sitä antaa niin tapahtua? Onneksi joidenkin kanssa on helppo olla yhteydessä, sama tunnelma jatkuu vaikka nähtäs kuinka harvoin. Ystävyys on tärkeä asia, sitä tulis kyllä oikeesti vaalia! No jopa on taas syvällistä.

Mutta entäs tämä laihutuspuoli... Hävettää, mutta persuuksilleen on männynnä! Tänään, tai oikeastaan eilen aloitin miettimään mitä suuhuni laitan, joten lettuja piti tietenkin eilen syyvä ku tytär niitä teki. No tänään oon taas alottanu merkkaamaan kevennys.fi sivustolle mitä syön. Koetan oikeasti mettiä syömisiäni ja varsinkin aikataulua ja ruokarytmiä. Eli aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapaa. Eikös kuulostakki aikasten hyvältä? Yrittäs pitää ruokailuvälit lyhyenä, ei kuuden tai kahdeksan tunnin välejä. Se mikä minulla kanssa pitää palauttaa mieliin on veden juominen, on nääs hiukka unohtunu!!! Jos välipala ois Slankan pirtelö / patukka, samoin kuin iltapala. Treenipäivänä vois sit vaihella niin että iltapala ois ennen treeniä ja päivällinen treenin jälkeen, voiko niin tehhä? Aivan sama, kunhan tulis syötyä OIKEIN, eli kasviksia lisää kehiin! Sain muuten kivan salitreeniohjelman, sitä noudattamaan siis, kunhan ensin saan tämän flunssan kuriin. Mutta syömisiini voin vaikuttaa vaikka kipeenä olisinkin...

Ulkona on ihanan näköinen ilma, aurinko paistaa ja on vähän pakkasta, nyt n 7 astetta. Aamulla oli jopa 10 astetta. Eli aurinkoista päivää kaikille, koettakaa tsempata minnuu ja ohjeita otan mielelläni vastaan :)