maanantai, 11. kesäkuu 2018

Mihin tämä aika oikein menee???

11.06.2018

Siitä on taas aikaa vierähtäny ku viimeksi oon tänne kirjoittanu. Mitään en ole tainnut oppia, paino on hyvissä lukemissa, valitettavasti. Minulla on nykyään kaksi koiraa, välillä oli 3, kunnes nartut innostuivat ottamaan yhtee oikein kunnolla. Nyt on siis tytär ja sen äippä. Koiranäyttelyitä on tullut kierreltyä aika paljon ja menestystäkin on tullut <3 Viime viikon loppuna olin erikoisnäyttelyissä nuoremman kanssa, mukana menossa oli 2 muuta kasvattiani. On se kiva käydä ja nähdä tuttuja ja moikkailla immeisiä ja tietty nähdä niitä "pentuja" jotka lähti vuos sitten maailmalle :)

Tosiaan, tuo elämäntapa muutos on ollut koko ajan mielenpäällä. Välillä on onnistunu suhtkoht hyvin, välillä ei sinne päinkään. Nyt kun todellakin sais itteään niskasta kiinni, ni hyvä ois. Minun lapset kannustaa minua todella hienosti, mutta ei nekään jaksa riippakiveä perässään vetää... Pitäis oikeestaan tehdä taulukko minkä takia haluaa olla hoikempi ja paremmassa kunnossa ja aina vilkasta sitä ku alkaa tökkimään tai haluaa nappasta jotakin hyvää.

Minun pitäis myös tehdä suunnitelma miten alan kouluttamaan koiriani. Nyt olen menossa niiden kanssa SPL:n leirille ja siellä metsäjäljelle. Siellä ois mahdollista suorittaa BH testi, uskaltaiskohan koettaa... No ainakin pitäs nyt intensiivisesti treenailla Koiran kanssa. Mutta joo, taidan lähteä tekemään niitä jälkiä :) Jospa sitä tästä taas...

 

keskiviikko, 27. heinäkuu 2016

Elämä on... IHANAA <3

Näin tällä kertaa :) Mutta todellakin! Tänään on vp, pitkästä aikaa sellainen etten ole menossa minnekkään tukka putkella. Olen siis alkanut käymään koiruleitten kaa myös suojeluharkoissa, koirat tykkää! Ei ne vielä puruja ota silleen, mutta viettejä testaillaan, siitä se alkaa. Suojeluporukoilla on mahtavaa se tottelevaisuus osia, tykkään! Kokosin juuri agility esteitä pihalle (pellolle), sitä voi treenailla sit kotona joutessaan, eli milloin? Kyllä sitä aikaa varmaan löytyy. Upea ilma ulkona, jos tykkää kuumuudesta, minä en hirmusesti välitä, mutta kun ilmoja ei oikein saa valittua! 

Olen muuten ollut viime viikon maanantaista asti Slanka kuurilla. Lauantaina söin kamun synttäreillä, mutta ruotuun palasin heti sunnuntaina. Olen todella ylpeä että pystyin palaamaan "ruotuun" syömisten jälkeen, en oo ikinä aiemmin siihen kyenny. No tiistaihin asti meni hyvin, eilen illalla söin pari nakkia, samoin ku äsken... Mutta siihen saa ne jäädä. Ens kuun puolivälin jälkeen ois mieheni kummilapsen häät, pitäs saaha ees vähän kiloja pois että löytäs ees jonkinlaisen mekon päälleen. Mutta hyvin kuitenkin pyyhkii, olo on parempi ja maha ei pömpötä niin pahasti.

Viime viikolla muutti lapset yhteiseen kämppään. Hyvä niin, vähentää maksuja! Saivat tosi upean kolmion siis joka paikka vimpan päälle remontoitu! Kaikki seinät koskemattomia ja autopaikka alakerrassa. Keskustaan matkaa noin 0,5 km jos sitäkään. Oon vähän kade, on se kämppä niin mahtava! Minun ei tarvinnu muuta ku käydä katsomassa asuntoa lasten kanssa ja kirjottaa vuokrasoppariin nimeni. Lapset hakivat meidän pakun ja tekivät muuton kavereittensa kanssa. Reippaita rakkaita <3 

Mitäs tänään... Kokoan nuo esteet loppuun ja menen sitten mustikkaan. Sen jälkeen tekee varmasti mieli uimaan, niin minun kuin koirien. Mutta ei asiat tule valmiiksi tässä istuessa, se on siis menoa taas!

tiistai, 12. heinäkuu 2016

Luuseri!!!

Kyllä sitä osaa hienosti tehdä elämästään huonolaatuista. Olen siis vaan lihonut viime vuoden loppupuoliskolta! Näemmä oon kirjottanu viimeksi syyskuussa :) Tässä on ollukin kaikenlaista jyystöö josta ois voinu kirjottaa. Olen kierrellyt koiranäyttelyissä, koiruudet on pärjänny hyvin, varsinkin Ara on vetäny jo 2 sertiä! Rexikin oli jo PU2 ja varasertin nappas. Eli ei huonot oo koirat ollenkaan. Minulla on muuten kolmaskin koiruli jo, Kira. Kira täytti just 5kk, on sellainen virkeä otus.

Arvatkaa mikä on minun tämän hetkinen tilanne kropan suhteen! Kroppa on täysin jumissa ja oikeessa kädessä tenniskyynärpää. Oon siis laukannu fysipterapiassa joka on kyllä ollu aivan mahtavaa. Lääkäri ja fyssari kehoittivat kumpikin että tekisin elämäntapa muutoksen... On varmasti aiheellista. Kun fyssari paino eka kertaa minun selkää, ei lihakset joustanu yhtään, kyllä se älähti! Muutaman kerran on maininnu et miten on mahdollista että ihminen on päästäny ittesä noin huonoon kuntoon, ku purukalustokin on aivan pinkee. Helposti? Minähän alkukeväästä lopetin sählyhommatkin, joten liikuntana on ollu ainoastaan koiruleiden kaa kävelylenkit. Onneksi tilanne on alkanu vähän laukeamaan, mutta paljon on kotitreeniä tehtävänä.

Autoon on tullu kilometrejä vaikka kuinka paljon. Kenties se autolla ajelu on yks osatekijä paikkojen jumahtamiseen, tiiä sitten. Nyt alkaa hieman paikat irtoilla, mutta kyllä vaatii vielä työtä päästä kuntoon! Entäs kilot sitten, niitä on vaan tullu lisää, en varmaan ikuna oo painanu näin paljon (hävettäääääää). Oma moka mikä moka, mutta ku en saa aikaseksi tehdä asialle mitään, olen siis LUUSERI! Jeps, näin on! Nyt ois todella aihetta ottaa itteään niskasta kiinni ja antaa kiloille kyytiä. Oikea nilkkakin on aina aivan turvoksissa :( Mutta voi, voi ja vali vali, sitä saa mitä tilaa!

Mitäs muuta? Aika menee siivillä, koirien kaa harrastaessa. Onkohan kellään samanlaista ongelmaa kuin minulla. Minusta meidän mäyris on todella hyvä, siis menee verijälkeä tosi kauniisti ja varmasti, on jo tutustunu kettuunkin vähän. Terveen olonen koira, lihaksikas ja siis pärjänny näyttelyssäkin. Minua hieman harmittaa sen puolesta, minulla kun menee aika nuitten sakuneitojen kanssa. Jotenkin tuntuu että Rex ansaitsis kyllä kodin jossa se saisi olla jonkun lellikki, mut et sen kaa kuitenkin tehtäs jotain. Rex tykkää ihmisistä ja kiipeekin yöksi viekkuun nukkumaan. Pakkasilla kaivautuu tiukasti peiton alle. Oon kyllä miettiny et kyselisin oisko joku kiinnostunu tuollaisesta rakkaus pakkauksesta. On sillä huonojakin puolia, koiralla siis. Aralla ku oli juoksut ni Rex oli aika pinkeenä sen perässä, siis hormoonitkin hyrrää ukolla hyvin. Yksi yö oli kyllä lähellä etten kastroinu sitä aivan itse, ei yhtään meinannu hermot mennä... Minäpä koetan laittaa siitä kuvia, jos osaan ;) Jos joku tuntee että ois hänen koira ni eiku pistä infoa tänne! Ai niin ja kun se on mäykky, se saattaa pissiä sisälle jos hän sattuu loukkaantumaan palvelijalle (minulle). Eikä voi asustaa ku maalla, yksin jäädessään saattaa pitää ääntä ;)

Ara on minun kaunotar, Kira on enemmän isännän mieleen. Kummatkin menee hienosti jälki- ja hakutreeneissä, tasojensa mukaan. Enemmän on tehty metsäjälkee, nyt ollaan harjoiteltu jo peltojälkeekin. Ara yllätti minut totaalisesti Hyvinkään näyttelyssä, reagoi niin voimakkaasti maalimieheen kun oltiin kattomassa rohkeuskoetta. Ara kyllä säikäyttikin minut. Tavallisesti sen kanssa saa mennä näyttelyalueella aika löysällä hihnalla, ei se kauheesti välitä muista koirista. Nyt se haukku hampaat irvessä ja kisko kohti maalimiestä ku se juoksi ja käyttäyty uhkaavasti, meinas karata ku en osannu ollenkaan varautua, olin aina pitäny sitä niin nössönä...  Nyt puhkuisin intoo käydä testaamassa koiran mahdollisuutta suojeluun. Olin sunnuntaina kattomassa IPO kisoja, ne on kyllä mielenkiintoisia. Koirat oli kyllä mahtavia ja ne seuraamiset todella taitavia ja kauniita katsoa, nam. 

Tilasin tänään muuten agility esteitä kotiin, alan treenaamaan sitä koirille. Pidän sitä sellasena hauskuutena jonka kautta opettaa käskyjä paremmiksi. Aika näyttää. Isäntää olen pyytänyt tekemään A-esteen, hyppyeste minulla jo onkin. Varmaan huomaatte mikä minun maailmaa pyörittää, jeps, koirat ja vielä kerran koirat. No kyllä lapsetkin saa vipinää aikaan. Tytär ku oli töissä kotoa käsin ni sai ainakin kuskata. On se muuten kova likka liikkumaan. Saatoin viedä sen töihin aamulla, otti pyörän kyytiin. Sit se töitten jälkeen kävi salilla ja pyöräili kotiin, noin 28km. Jäis minulta tekemättä! 

Entäs poika sitten. Valmistu keväällä, haki kouluun uudestaan ja pääsi. Ensin se oli menossa toiselle paikkakunnalle, Iisalmeen, sanoi asunnon irti jne. No sitten kun asuntoa oli käyty katsomassa, tuli päätös että pääseekin Kuopioon kouluun. Ei siinä mitään, nyt siis asunnon ettimistä Kuopiosta, argh... Entinen asunto ois kuitenkin ollu niin hyvä. No, huomenna mennään kurkkaamaan yhtä asuntoa, jospa se ois hyvä. Käyn samalla kampaajalla, hiukset leikataan ja värjätään, kulmat muotoillaan ja värjätään, ripsiinkin tulee väriä. Pitää vähän ees yrittää kaunistautua ku pe ois karaoke kisa. Juu, edelleen hoilaillaan. Käytiin kaverin kaa esiintymässä lauantaina, Impi ja Lempi iski 10 vuotishääpäiville. Oli kyllä kiva keikka ja mahtava yleisö. Emäntä oli niin mahtavasti toiminnassa mukana (pyysi meitä). Pihaan ku ajettiin ni kauhisteli että mitä ne nuo akat tänne tuli, aina ne pakkautuu joka paikkaan :) Siis ollaan kaks mummoa, härskiä sellasta!

Mutta miepä rupean kurkkaamaan osaisinko laittaa kuvia ja sitten nukkumaan!

IMG_6705.jpg

Siinä Rex pallon kanssa!

IMG_6706.jpg

Mietintä tauko!

IMG_6714.jpg

Ja taas mennään ;)

IMG_6653.jpg

Tässä Ara.

IMG_6528.jpg

Ja Kira!

20160118_203152.jpg

Kamuni Roope kisu. Sille kylläkin annan ulkona kyytiä...

IMG_5476.jpg

Nyt vaan paistattelen tässä päivää, mutta osaan kyllä uidakin!

torstai, 17. syyskuu 2015

Kiirettä pitää!!!

Miten tämä aika tuntuu menevän niiiin nopeeta ettei sitä ees ite perässä pysy. Kaikkea kivaa on tapahtunut, on ollut todella mukava syksy :) Ensinnäkin otettiin osaa kaverin kaa karaoke kisaan ja käytiin Yyterissä finaalissa. Voitin oman sarjani... En ois kyllä ihan heti uskonu, ei oikein menny miun mielestä "putkeen". Perjantaina lauloin kuuleeko yö ja se meni ihan ok, ellei huomioida että sain paikkailla yhtä virhettäni. Kai paikkasin sen hyvin koska ei vaikuttanut negatiivisesti. Lauantaina lauloin Erikssonia ja oli kyllä kaameeta... Tietty ku en oikein harrasta alkoholin nauttimista, olin ollu tiukalla dieetillä jne ni meni suu täysin kuivaksi. Ajattelin vaan laulun aikana että toivottavasti tämä on ÄKKIÄ ohi, meinas tarttua kieli kiinni kitalakeen ;) Niin tuota alkoholia en siis ollut ottanut paljon, pe kolme lime jotain ja lauantaina viiniä vähän ja yhden lasillisen sitä limejuttua (onko se pullo Breezer tms???), no kuitenkin aika raikkaan makusta. Unohdin siis niin tärkeen asian pe ja la kuin VEDEN JUOMISEN!!! Alkoholi kuivattaa elimistöä ja ku yhtäkkiä vähenee veden juonti, kärsi suuni siitä. Oppia ikä kaikki! Mutta kannustusjoukko oli mukana ja matka ihana. Perjantaina suunnistettiin mökille rantaa pitkin pilkkopimeässä. Kyllä kuulosti upealta meren pauhu! Ainut miinus oli ku aamulla tarkasteltiin kamun kaa kenkiemme korkoja... Just ostettiin matkalle samanlaiset kenkulit (80 €) ja niistä oli hiekka vetässy pinnan. Mustat korot olikin sitten vaaleat. No sattuuhan sitä.

 

Miehän hankin sen sakemannin pennun. No aika on menny hoitaessa sen vasenta etusta kuntoon, argghh. Se alko ontumaan, nähtävästi venäyttänyt sen. Kaksi tulehduskipu kuuria, eläinlääkärireissua ja lepoa parisen kuukautta. Lepo oli helpommin sanottu ku tehty, on aika aktiivinen kaveri. No enää ei onnu (koputan puuta = päätä). Eilen käytiin eka kerran rallytokossa ja tulin takasin pää pilvissä. Ohjaaja kehu Aran maltaille. Siis ei sen takia että se tottelis tai osais jotain, siitä ei ollu "pelkoa". Aran luonne sai positiivista palautetta, hän on ihmisystävällinen, ei kuitenkaan pehmeä, on motivoitunut oppimaan ja koiralta voi odottaa tulevaisuudessa paljon. Eli riippuu emännän motivaatiosta kouluttaa koira, millaisen siitä sitten saa. Ei siis YHTÄÄN paineita ;) Ku oisin tajunnu miten se homma menee, olisin ottanut Rex makkarapötkönkin mukaan. Se reppana jäi yksin kotiin odottamaan. Sillekin tekis hyvää käydä jossain. Ainut että jos otan molemmat, on rähiseminen varmaa, Rex on sellanen purnuttaja. Mutta ei se auta asiaa jos sen aina jättää kotiin...

 

Entäs minun laihutus. Hyvin on menny. Kesäkuun lopusta (28.6.-25) lähtien paino laskenu 12 kg. Söin välillä tunnollisesti pelkkiä Cambridge tuotteita. Nyt alkaa karkaamaan syömiset taas käsistä... Pitää kyllä yrittää pitää pintansa että sais tuon painon alaspäin, eikä ainakaan nousemaan takas sinne missä se oli! Oon käyny koirien kaa lenkillä, ainut että täällä on nyt metästäjiä liikenteessä, argh! Niin ja karhukin löytyy meijän metästä. Arvatkaa vaan oliko melkein hätäpökäle vasten housuja ku eksyin reilu viikko sitten tuonne meijän mettään. Lähdin koirien kaa PIENELLE lenkille, oli flunssan poikasta ja kunto vähän huonolla tolalla. No se pieni lenkki kesti vain 3 tuntia. Aika kiitollinen olin ku pääsin kotiin!

 

Kerroinko jo viimeksi että sain vakituisen työpaikan? Vakinaisuus alkoi 14.9.-15, eli tämän viikon maanantaina. Hieno homma, ainut että haluaisin työn joka ois ma-pe aamuvuoroja ainoastaan ja vkonloput vapaita. Kaikkea ei saa mitä haluaa :( Minulla alkaa olla näitä harrastuksia joihin haluaisin mennä, mutta en pääse ku oon töissä, iltavuorojakin ku pukkaa ja matkan takia ei voi mennä esim. hakutreeneihin, en sitten kerkiä töihin... Ei pitäs valittaa, vaan olla onnellinen että on töitä! Eikös vaan! Harmittaa toinenkin asia, eli nuo matkat. Meidän kylällä ei ole mitään harrastusmahdollisuuksia koirille, surkeaa! Se siis tarkoittaa että joudun ajamaan pitkiä matkoja. No onneksi on hyvä auto alla! Mutta lopetetaan valitus, sitä saa olla onellinen kun on töitä, terveyttä ja syksykin on menny mainiosti! 

 

Ihanaa loppuviikkoa kaikille <3

 

 

maanantai, 10. elokuu 2015

Ounou...

Olen näemmä täysin unohtanut kirjoittamisen jalon taidon ja sen tuoman tärkeyden. Viimeksi olen siis kirjoittanut viime vuonna 28.12. Kyllä aika rientää! No nyt olen työskennellyt reilu 7 kuukautta sairaanhoitajana ja sain muuten vakipaikankin :) Vakinaisuus astuu voimaan 14.9, siihen asti olen vielä sijainen. Aikasten hienoo, eikö? Vaikka välillä on tuntunut että vois harkita muutakin vaihtoehtoa. Sellanen käy varmaan monella muullakin mielessä, luulisin. Oli aika raskas kesä kera sijaisten. Siis hienoja immeisiä, en sillä sano, mutta uuden kanssa on paljon raskaampi työskennellä kuin hoitajan joka on työskennelly paikassa pitkään. Mutta niin se vaan kesä hujahti! Sain olla viikon kesälomallakin.

Muutoksia elämässä: 

- kaksi uutta koiraa, mäyräkoira Rex ja saksanpaimenkoira Ara. Rex oli alunperin tyttäreni koira, mutta ei oikein naapurit tykänny poitsun äänekkyydestä. Nyt on täällä korvessa ja senku kiljuu ku yksin jää, ei maha häiritä ketään ;) Ara on minun rakas! 

- Nelli ja Rontti on nyt taivaassa :(

- sählyä olen käynyt muutaman kerran pelaamassa, se on aikastenlailla jäänyt. Kovasti houkutteleevat mokeksi, mutta missä on motivaatio?

- Osallistuin kamun kaa karaokekisaan ja finaali ois 4-5.9.-15.

Olen täysin rakastunut tuohon saksanpaimenkoiraani. Mäykkis on kanssa hassu luonne, enemmän isännän lellikki :) Aralla on vaan ollut nyt ongelmia ontumisen kanssa. Viimeviikon perjantaina meinasin saaha laagin kun eläinlääkäri veikkasi että vasen lonkka ei oo ok ja kyse on puolivuotiaasta nartusta... Onneksi kuvissa kaikki oli ok, Aralla on tulehtunut oikea etunen. Nyt se on kahden viikon tulehduskipu lääkekuurilla ja levossa. Lepo onkin helpommin sanottu kuin toteutettu huomioiden että talossa on kaksi pentua. Perjantaina saisi alkaa uittamaan ja kyllä ilmat näyttää niin hyvälle että eikus vaan emäntäki jorpakkoon. Kaksi kertaa oon käyny uimassa tänä kesänä. Rexillä on napatyrä, se leikataan tänään. Voi siis olla rauhallinen kamu Aralla tänään. Mie meen sit yövuoroon, ois kolme yötä tiedossa... En tykkää öistä, mutta teen niitä kyllä. Onneksi sattu tosi kivat yökkökamut :) 

Mites sitten minun laihutuskuuri. Joo, tainnu vimppakirjotuksen jälkeen paino vaan nousta (hävettää!!!). En ole saanu minkäänlaista otetta itestäni. Nyt olen viime viikon ollu pelkillä pusseilla. Kesäkuun lopusta tähän päivään paino on kuitenkin tippunu noin 7kg, joten eikai tämä nyt niin huonosti oo mennykkään ku tarkemmin tarkastelee. Intoa lisäsi lasten kommentit, tykkäävät että olen aktiivisempi, paremmalla tuulella jne kun olen hoikemmassa kunnossa. Tietty paino-arvoa on tuolla karaokekisallakin. Ois varmasti itsevarmempi olo ku olis tyytyväisempi kroppaansa! Pitää nyt toivoa että Ara tulis äkkiä kuntoon ni pääsis kunnon lenkeille koiruuksien kanssa. 

Mutta tälläistä tänne, mitäs sinne? Kiva ois kuulla toistenkin matkasta kohti parempaa olotilaa ja onko muilla yhtä hankalaa. Jos ei ole niin vinkkejä kaivattais :)

  • Viimeisimmät artikkelit

  • Blogi-arkisto

  • Tunnistepilvi / aakkosellinen lista

  • Linkkilista